Satu Mustjoen ryhmä Helsingin yliopistosta pyrkii uusinta teknologiaa hyödyntävien tutkimusmenetelmien avulla ymmärtämään entistä paremmin puolustusjärjestelmän toimintaa ja vahvistamaan sitä tuhoamaan syöpäsoluja.

Syöpäsäätiö myönsi juuri kolmivuotisen suurapurahan Mustjoen tutkimukseen immunoterapian tehostamiseksi funktionaalisen genomiikan ja uusien biomarkkerien avulla. Apurahan suuruus on 450 000 euroa.

”Apuraha mahdollistaa meille pitkäjänteisen tutkimuksen suunnittelun. Voimme myös käyttää uusimpia, mutta erittäin kalliita syöpätutkimuksen tekniikoita, joilla pystytään seuraamaan jopa yksittäisen solun toimintaa”, kertoo professori Satu Mustjoki. 

Ihmisen immuunijärjestelmää on vasta viime vuosina tehokkaasti hyödynnetty huonoennusteisten syöpien hoidossa. Parhaimpia tuloksia on tähän mennessä saatu muun muassa melanooman, keuhkosyövän ja munuaissyövän hoidossa.

Immunoterapia vahvistaa elimistön omaa kykyä tuhota syöpäsoluja, eikä se kohdistu suoraan syöpäsoluihin kuten solunsalpaajahoidot ja sädehoito.

”Syöpäsolujen kimppuun hyökätään käyttämällä hyväksi tiettyjen T-solujen pinnalla olevia proteiineja, joita ovat esimerkiksi CTLA-4 ja PD-1. Nämä immuunivasteen muuntajat ovatkin 2010-luvun läpimurto. CTLA-4-vasta-aine on hyväksytty melanooman hoitoon. PD-1-vasta-aineita käytetään muun muassa melanoomaan, ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään, munuaissyöpään ja Hodginin lymfoomaan”, translationaalisen hematologian professori Mustjoki toteaa.

Hän muistuttaa, että on edelleen suuri joukko potilaita, jotka eivät saa hyötyä näistäkään hoidoista.

Tutkijoita kiinnostaa juuri tämä: miksi näin potentiaalinen hoito ei auta kaikkia potilaita ja miten hoitoa voidaan tehostaa ja mitä kaikkea eri syövistä vielä pitää oppia ymmärtämään.

Kuka seuraavaksi?

Nyt kiinnostus kohdistuu verisyöpien tutkimuksessa NK-soluihin (natural killer -solut).

Leukemiapotilaita voi tulevaisuudessa auttaa esimerkiksi Mustjoen ryhmän tutkimus, jossa etsitään leukemia- ja lymfoomasoluviljelmistä NK-soluvälitteiselle tapolle erityisen tärkeitä geenejä.

Ryhmä etsii myös biomarkkereita, syövän merkkiaineita, yhteistyössä HUSin syöpäklinikan kanssa.

”Saamme kudosnäytteitä melanoomaa, munuaissyöpää ja verisyöpää sairastavilta potilailta ennen uuden hoidon alkua ja sen aikana. Näin voimme tulevaisuudessa paremmin löytää potilaat, jotka hyötyisivät immunologisesta hoidosta.”

Kiinteissä kasvaimissa ryhmä tekee läheistä yhteistyötä Sirpa Lepän johtaman varhaisvaiheen tutkimusyksikön kanssa ja veritaudeissa Kimmon Porkan johtaman kliinisen tutkimusyksikön kanssa. Munuaissyöpäpotilaiden kudosnäytteissä yhteistyö toimii HUS Peijaksen sairaalan kirurgian osaston kanssa.

Potilaat auttavat, byrokratia hidastaa

Ilman syöpää sairastavien ihmisten suostumusta omien kudos- ja verinäytteiden käytöstä tutkimuksessa ei synny uusia läpimurtoja.

Mustjoki huomauttaakin, että pelkät hienot uudet teknologiat hiirimalleissa ja solulinjoissa eivät yksinään auta kehittämään uusia hoitoja tarpeeksi nopeasti. Siksi syöpäpotilaiden näytteet ovat kullanarvoisia.

Byrokratian lisääntyminen kuitenkin tuskastuttaa.

”Kun valtion tutkimusrahoitus yliopistoille on viime vuosina dramaattisesti kutistunut, hakemusbyrokratia tulee tutkijan pöydälle. Eniten tässä surettaa nuorten tutkijoiden tulevaisuus. Suomella ei olisi varaa tuhlata tätä voimavaraa.”

Hidasteista huolimatta valoakin näkyy tunnelin päässä. Useat meneillään olevat lääkeseulakokeet voivat edetä geneettisistä havainnoista kliinisiin tutkimuksiin tai diagnostiikkaan nopeastikin.

Yksi esimerkki Mustjoen laboratorion työn hedelmistä on vuonna 2012 julkaistu tulos STAT3-mutaatiosta harvinaisessa LGL-leukemiassa. Puolella potilaista löytyi tämä tietyn geenin mutaatio. Havainto oli niin merkittävä, että se on jo nyt käytössä WHO:n diagnostiikkaluokituksessa.

 ”Tällaiset asiat motivoivat. Saamme tehdä työtä, jossa on mahdollisuus joka päivä paneutua uuden löytämiseen, ymmärtämiseen ja oppimiseen ja kaiken tämän soveltamiseen potilaiden parhaaksi. ”

teksti: Vuokko Maria Nummi
kuva: Linda Tammisto