Jos keinot on käytetty, niin konstit on jäljellä

Sirpa Jalkanen on ollut tyttärelleen Maija Hollménille aina esikuva. Äiti on opettanut sinnikkyyttä ja kovan työnteon mallia.

”Minulle on pienestä pitäen opetettu, että Luoja ei laiskoja elätä, joten töitä on aina totuttu tekemään.”

Sirpa on yksi Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista syöpätutkijoista. Hän muistuttaa, että uran luominen vie kauan ja rakentuu pikkuhiljaa saavutusten myötä. ”Kaikki eivät kestä työhön kuuluvaa jatkuvaa taistelua apurahoista. Tutkijan ura ei ole helppo. Pitää olla paloa, sinnikkyyttä ja uteliaisuutta löytää vastauksia tärkeisiin kysymyksiin.”

Maijan mukaan Sirpan periksiantamattomuus on ilmiömäistä. Syöpätutkimus on pitkäjänteistä työtä, jossa epäonnistumisia tulee viikoittain, jopa päivittäin. ”Jos keinot on käytetty, niin konstit ovat jäljellä,” kuuluu Sirpan lentävä lause. Luovuttaa ei pidä, vaan pyrkiä eteenpäin toista kautta.

Sirpan esikuva oli Turun yliopiston professori Auli Toivanen, viiden lapsen äiti. Toivasella oli terve itsetunto ja loistava huumorintaju. ”Yksi hänen neuvoistaan minulle aikoinaan oli, että jos joku sanoo sulle böö, niin vastaa, että böö sulle itselles vaan.” Toivanen opetti, että omia tutkimustuloksia on pystyttävä puolustamaan kansainvälisissäkin ympyröissä. Itseä tulee ajatella ihan yhtä hyvänä tutkijana kuin alan huippuja.

Maija uskoo, että tutkimusryhmän perustaminen pari vuosikymmentä sitten oli helpompaa kuin nykyään. Kilpailu rahoituksesta on kovempaa.

”Olen ehkä hieman pessimisti tässä asiassa, mutta kaikki maailman rohkaisut ja kannustus tutkijaksi eivät ratkaise rahoituksen aiheuttamaa pullonkaulaa. Positiivista rahoituspäätöstä odottaessa moni tohtori päätyy pakon edessä muihin töihin.”

Ihan sama ovatko munat sarjassa vai jalkojen välissä

Maijan tutkimusryhmässä on hänen lisäkseen kolme naista ja kolme miestä. Sukupuolten välinen tasapaino työyhteisössä on vain hyväksi ja tekee työstä hänen mielestään mielenkiintoisempaa ja vaihtelevaa.

Maijan mukaan sukupuolella ei ole ollut hänelle merkitystä uralla etenemisessä. Kielteiset apurahapäätökset eivät ole siitä johtuneet. Suomessa asiat ovat tässä mielessä hyvin. ”Toki, koska itselläni munat ovat sarjassa eikä jalkojen välissä, on kohdalleni sattunut joskus vähättelyä vastakkaisen sukupuolen suunnalta.”

Sirpakaan ei ole kärsinyt tutkijana koskaan sukupuolesta. Hän oli lapsena ainoa tyttö poikien peleissä ja on aikuisiässä tullut hyvin toimeen työelämässä miesten kanssa.

Yhden tarinan hän nostaa esiin uraltaan. ”Olin  arvovaltaisen seurueen ainoa nainen. Yksi läsnäolijoista kertoi vitsiä miehestä, joka oli halunnut vaihtaa sukupuolta. Kaverit kysyivät, oliko leikkaus sattunut. Ei sattunut kuin silloin, kun aivoja pienennettiin ja suuta suurennettiin, mies vastasi. Purskahdin nauruun. Miehet totesivat minun sopivan erinomaisesti joukkoon. Totta se olikin – yhteistyö sujui erinomaisesti.”

Tehokkaita äitejä ja korvaamattomia miehiä  

Sirpalla ja Maijalla on molemmilla kolme lasta. Maijan mielestä lasten saaminen ei ole vienyt mahdollisuuksia edetä tutkijanuralla. Äitiys on tuonut tehokkuutta ja kykyä keskittyä olennaiseen. Töitä joutuu viemään usein kotiin. Maija kiittelee aviomiestään. ”Mieheni tuki on ollut korvaamatonta. Sen ansiosta pystyimme perheenä muuttamaan kolmeksi vuodeksi Sveitsiin tutkimusjaksoni ajaksi.”

Sirpa sanoo äitiyden ja perhe-elämän tasapainottavan uraa. ”Olen saanut elämän sen kaikissa väreissä. Jos minulla ei olisi perhettä, olisin varmaankin näillä luonteenpiirteilläni yksisilmäinen työnarkomaani. Minun on kiittäminen aviopuolisoani, joka on aina kannustanut ja jakanut vastuun. Hän osaa tehdä ihan kaikkea lastenhoitoon ja kodinhoitoon liittyvää.”

Sirpa muistuttaa kuinka hyvin asiat ovat Suomessa. Harvassa maassa on yhtä pitkät äitiyslomat, kesälomat ja julkisesti tuettu lastenhoito. Ne auttavat työn ja perhearjen yhteensovittamisessa. Sirpalla on kokemusta tutkijantyöstä USA:ssa, missä tällaisia etuuksia ei ole ja harvalla naistutkijalla on iso perhe.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että niin naisia kuin miehiä kannustaa tutkijanuralle parhaiten riittävä rahoitus.  Vanhemman sukupolven tutkijat ovat ottaneet ryhmiinsä mukaan ulkomailta palaavia nuoria tutkijoita. He tukevat uraa kunnes oma rahoitus järjestyy. Sirpan mukaan asiaan kiinnitetään jo aiempaa enemmän huomiota. Säätiöissä, yliopistoissa ja Suomen Akatemiassa on suunniteltu rahoitusmalleja erityisesti itsenäistyville nuorille tutkijoille.

Sirpa Jalkanen on tieteen akateemikko, Turun yliopiston immunologian professori ja Syöpäsäätiön hallituksen puheenjohtaja.

 Maija Hollmén on akatemiatutkija ja syöpäimmunologian dosentti Turun yliopistossa.