Päivi Lähteenmäki on TYKSin lasten ja nuorten veri- ja syöpätautien hoidon vastuualuejohtaja. Hän kertoo seuraavassa haastattelussa urastaan lasten ja nuorten syöpien tutkijana. Haastattelu on tehty vuonna 2016.

Mistä syöpätutkimuksessa on pohjimmiltaan kysymys?

Riippuu toki erikoisalasta ja tutkijan fokuksesta. Osa on perustutkimusta, joka pohjimmiltaan kai tähtää esimerkiksi syövän synnyn tai etenemisen selvittämiseen tai uusien hoitokohteiden löytämiseen. Kliinisessä tutkimuksessa taas voi polttopisteessä olla hoitojen vertailu tai uuden hoidon testaaminen tai, kuten omissa tutkimuksissani, syövän ja sen hoitojen aiheuttamien myöhäisvaikutusten kartoittaminen ja keinojen etsiminen haittojen minimoimiseksi.

Syöpätutkimukseen kuuluu myös psykososiaalinen tutkimus eli potilaiden ja heidän läheistensä elämänlaadun ja annetun sekä koetun tuen parantaminen.

Miksi haluat tehdä tutkimusta?

Koen jo virkavelvollisuudeksenikin sen, että olen mukana kansainvälisissä verkostoissa kehittämässä lasten ja nuorten syöpäsairauksien hoitoja. Pidän myös tärkeänä sitä, että potilaiden polkua syöpähoitojen läpi ja myöhemmin elämässä voitaisiin helpottaa sillä, että tiedetään, minkälaisista tukimuodoista hoitojen aikana ja myöhemmin elämässä olisi todellista hyötyä.

Milloin tiesit, että haluat tutkijaksi? 

Liityin jo toisen vuoden lääketieteen opiskelijana mukaan lasten syöpätiimiin, ensin niin sanottuihin harrastetöihin ja jatkossa tekemään syventäviä opintoja. Tuolloin pääsin mukaan pieneen ryhmään, joka alkoi selvitellä lapsen kipuun ja toimenpidepelkoihin liittyviä asioita ja pian tämän jälkeen syöpähoitojen myöhäisvaikutuksia. Aihepiiri oli 1980-luvun alussa vielä kovin uusi ja pääsin siis käsiksi tutkimusaiheeseen, jossa on riittänyt tutkittavaa ja selvitettävä aivan näihin päiviin asti. Päätös oli siis tavallaan itsestään selvä, koska aihe vei mukanaan jo opiskeluaikoina.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia tutkijana tai lääkärin työssä? 

Kliinisessä työssä kohokohtia ovat olleet mahdollisuus valmistua lasten veri- ja syöpätautien erikoislääkäriksi ja saada myöhemmin vetovastuu yliopistosairaalan tämän alan yksiköstä. Ehdoton uran kohokohta oli vuonna 2016 Syöpäsäätiön ”Vuoden syöpälääkäri”-tunnustus, jonka alullepanijoita tietääkseni olivat potilaat, heidän perheensä ja myös työtoverini.

Toinen tärkeä saavutus on ollut mahdollisuus edistää lapsena ja nuorena syövän sairastaneiden myöhäisseurannan järjestämistä Suomessa.

Tutkijanurallani mieleenpainuvinta on ollut eräs iso kansainvälinen kokous, jossa pääsin pitämään esityksen tutkimusryhmämme tuloksista sillä perusteella, että olimme ensimmäinen ryhmä, joka oli aloittanut tutkimuksen myöhäisvaikutusten aiheuttamien haittojen lieventämiseksi.

Kohokohtia ovat toki olleet myös kaikki väitöstilaisuudet, joissa oman ryhmämme nuoret tutkijat ovat ansiokkaasti puolustaneet aikaansaannoksiaan.

Luulen, että noita kohokohtia olen päässyt kokemaan nimenomaan siksi, että tästä työstä on tullut minulle myös mieluisa ”harrastus”.

Miltä tutkimuksesi tulevaisuus näyttää? Mikä on suurin tavoitteesi?

Olen luottavainen sen suhteen, että tämän alan tutkimus myös omalla kampuksellamme jatkuu, koska ryhmämme nuoret tutkijat näyttävät haluavan jatkaa kliinisen uran lisäksi myös tutkijoina. Uusia ideoita syntyy.

Verkostoituminen oman maan rajojen sisällä ja erityisesti Pohjoismaissa näyttää avaavan myös itselleni vielä mahdollisuuksia käyttää asiantuntemustani suurempia potilaskohortteja hyödyntäviin hankkeisiin. Niiden kautta toivottavasti voisimme löytää sellaisia myöhäisvaikutuksille altistavia tekijöitä, joita voitaisiin huomioida jo syöpähoitoja suunniteltaessa.

Yksilöllisten riskitekijöiden tarkemmalla tunnistamisella ja hoidon räätälöinnillä voitaisiin kenties turvata lapsipotilaille parempaa aikuisiän terveyttä ja elämänlaatua.

Mitkä ovat terveisesi syöpätutkimukselle lahjoitusta harkitsevalle?

Vaikuttavan tutkimuksen edellytys on riittävän iso ja monipuolinen tutkijaryhmä pysyvine infrastruktuureineen. Tällaisen kokonaisuuden ylläpitäminen on käytännössä lähes mahdotonta, jos ja kun melkeinpä vuosittain ryhmän rahoitus on katkolla.

Syöpätutkimus on käytännössä lähes täysin riippuvaista säätiöiltä anottavasta, erittäin kilpaillusta apurahoituksesta. 

Usein tutkimusryhmän johtajan työajasta merkittävä osa kuluu siihen, että etsitään mahdollisia rahoittajatahoja ja apurahalähteitä ryhmän tulevaisuuden varmistamiseksi. Aikaa innovointiin ja työn edistämiseen jää haluttua vähemmän.

Erityisesti kliinisen tutkimuksen mahdollisuuksia varmasti parantaisi, jos yliopistoihin tai yliopistosairaaloihin saataisiin merkittävästi enemmän niin sanottuja 50%/50% virkoja. Näissä kliinisiä taitoja voisi pitää yllä toimimalla erikoislääkärin virassa ja toisaalta puolet ajasta voisi tehdä merkittävää tutkimustyötä, jos lahjoitusvaroja tällaisten tutkijatoimien ylläpitämiseen löytyisi riittävästi. Tällaiset toimintamallit edistäisivät varmasti myös perus- ja kliinisen tutkimuksen välistä vuoropuhelua ja koituisivat siten potilaiden parhaaksi.

Syöpäsäätiö on tukenut Päivi Lähteenmäen tutkimustyötä useilla apurahoilla. Vuonna 2018 Lähteenmäki sai 90 000 euron apurahan tutkimukseensa ”Raskausaikaan liittyvän syövän vaikutukset potilaaseen ja syntyvään lapseen”.

Rakas lukijamme: sinun avullasi tutkijat voivat kehittää ratkaisuja huonoennusteisiin lasten syöpiin. Suojele elämää, lahjoita nyt:

Tee lahjoitus täältä >>