Tutkimusmatkalla: Professori Klaus Elenius

Kysyimme Turun yliopiston professorilta, syöpätutkija Klaus Eleniukselta kuusi kysymystä hänen omasta matkastaan tutkijaksi. Klaus on myös Syöpäsäätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja.

  1. Mistä syöpätutkimuksessa on pohjimmiltaan kysymys?

Lopullisena tavoitteena on pidentää hyvälaatuista elämää. Kliinisessä tutkimuksessa tämä on aina ollut konkreettisesti näkyvillä, mutta kymmenet onnistuneet täsmälääkkeiden kehitykseen johtaneet projektit ovat osoittaneet, että nykyaikaisella syöpätutkimuksella voidaan myös molekyylitason löydöksiä kehittää jopa melko nopeasti uusiksi hoidoiksi. Keskeistä on tunnistaa syöpäkasvaimen poikkeavuudet normaaleihin kudoksiin verrattuna ja hyödyntää tätä tietoa tehokkaiden hoitojen kehittämisessä sekä haittavaikutusten vähentämisessä.

  1. Miksi haluat tehdä tutkimusta?

Tutkijana ajan takaa unelmia, joissa löydän jotain aikaisemmin tuntematonta ja näen löydöksen johtavan konkreettisesti potilaiden elämän parantumiseen.

  1. Milloin tiesit, että haluat tutkijaksi? Oliko päätös itsestään selvä vai pidempi prosessi?

Lääketieteelliseen tiedekuntaan tultuani pidin selvänä, että haluan itse oppia ymmärtämään, miksi sairaudet syntyvät ja mihin lääkkeiden vaikutukset perustuvat, en pelkästään lukea muiden laatimia hoito-ohjeita. Suuren vaikutuksen tekivät myös tutkijatohtorivuoteni Harvard Medical Schoolissa Bostonissa, Yhdysvalloissa, ja henkilökohtainen tutustuminen huippututkijoihin.

Ennen tutkijatohtorivuosia olin kuitenkin suuntautumassa puhtaammin kliiniselle uralle. Tutkijanurani myös onnekkaasti ajoittui vaiheeseen, jossa teknologioiden kehitys ensimmäistä kertaa johti mahdollisuuteen kehittää molekyylipohjaisia lääkkeitä. Samalla syövän molekyylibioginen tuntemus muuttui taudin syntymekanismien ymmärtämisestä myös mahdollisuudeksi puuttua sairauden kulkuun.

  1. Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia? Mitä niihin pääseminen on edellyttänyt?

Tietysti tunnustukset, julkaisujen hyväksymiset painoon ja positiiviset rahoituspäätökset lämmittävät mieltä, mutta toisaalta ne kuuluvat oleellisena osana tutkijan työhön ja näin jopa arkeen.

Miellyttävimmät hetket syntyvät omassa laboratoriossa, kun yhdessä tutkimusryhmän jäsenten kanssa huomaa, että juuri saavutettu tutkimustulos voi johtaa johonkin kokonaan uuteen ja merkitykselliseen. Parhaat löydökset ovat jo lähes määritelmällisesti sellaisia, että niitä ei kukaan ole osannut odottaa ja niinpä niitä yleensä tulee vastaan vain suuren työmäärän kautta.

  1. Miltä tutkimuksesi tulevaisuus näyttää? Mikä on suurin tavoitteesi tutkimustyösi osalta?

Nyt juuri näyttää valoisalta, koska eilen sain tietää Suomen Akatemian rahoituksen jatkumisesta tutkimusryhmälleni. Tämä ehkä myös kuvastaa, mistä tutkijanuran tavallisimmat huolet kumpuavat: rahoituksen varmistamisesta, jotta voisi jatkaa projektejaan, joita varmaan jokainen tutkija itse pitää äärimmäisen mielenkiintoisina. Käytännön tasolla teen tällä hetkellä töitä muun muassa uusien syövän täsmälääkkeiden vaikutus- ja resistenssimekanismien parissa. Tavoitteenamme on saada lääkkeet tehoamaan yhä useammalle ja pidentää hoitovasteita tutkimamme lääkeryhmän osalta.

  1. Moni ajattelee, että valtio tukee syöpätutkimusta riittävästi eikä lahjoituksia tarvita. Mitkä ovat terveisesi lahjoittamista harkitsevalle henkilölle?

Valitettavasti yliopistot Suomessa pystyvät tarjoamaan lähinnä työskentelytilat ja palkan joillekin yleensä jo hyvin vakiintuneille tutkijoille (professoreille). Nuoremmilla tutkijoilla on suuria vaikeuksia saada palkkarahaa, saati pitkiä työmääräyksiä.

Tilojen ja oman palkan lisäksi nykyaikainen syöpätutkimus vaatii merkittäviä panostuksia tutkimusmateriaaleihin ja laitteisiin. Ilman tätä rahoitusta syöpätutkimusta ei voi tehdä ja sen kohdalla tutkijat ovat yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen varassa. Suomen Akatemia on valtion rahoituselin, jonka tehtävänä olisi hoitaa tämä osa tutkimusrahoituksesta. Akatemian rahoituksen piiriin pääsevät kuitenkin vain harvat ja rahoitussummat ovat yksin aivan riittämättömiä menestyksekkään syöpätutkimuksen tekoon. Tämän takia yksityiset säätiöt kuten Syöpäsäätiö ja muut ulkopuoliset rahoittajat ovat aivan välttämättömiä, jotta syöpätutkimus Suomessa olisi mahdollista.

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Lähde sinäkin tutkimusmatkalle, joka pelastaa henkiä. Liity Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi täältä >>>

Paytrail käyttöehdot