Potilaita ei voi hoitaa “mututuntumalla”

Urologian erikoislääkäri Antti Rannikko muistuttaa, että lääketiede-sanassa on tiede mukana, eikä sattumalta. Potilaita ei voi hoitaa ”mutufiiliksillä”. Hoitojen pitää perustua tutkittuun tietoon eli tieteeseen.

Eturauhassyöpää tutkiva lääkäri Antti Rannikko Helsingistä sai vuonna 2018 Syöpäsäätiöltä 200 000 euron apurahan tutkimukseensa, jossa etsitään uusia keinoja eturauhassyövän havaitsemiseen sekä hoitojen toimivuuden arvioimiseen. Tutkimustaan varten Rannikko kerää potilaista aktiivisesti näytteitä ja kuvantamisdataa. Samanaikaisesti on käynnissä useita eturauhassyövän kliinisiä tutkimuksia syövän eri vaiheista.

Rannikko epäilee, ettei valtion johdossa oikein ymmärretä tutkimuksen tekemisen merkitystä ja siihen tarvittavaa rahamäärää.

”Tieteen teko maksaa. Palkat, näytekeräys, tutkimusaineistojen analysointi, tutkimuslääkkeet, lisääntyvä byrokratia ja raportointi vievät kalliita aika- ja taloudellisia resursseja”, hän luettelee.

”Valtion satsaus tutkimusrahoitukseen ei ole ollut viime vuosina ylpeydenaihe. Jos ei olisi yksityisiä säätiöitä, tutkimuksen tila olisi surkeassa jamassa”.

Rannikko peräänkuuluttaa valtion vastuuta. Hän ihmettelee, miksi valtio ei ota vastuuta tutkimuksen rahoittamisesta nyt, kun sillä on aiemmin ollut vahva rooli tutkimusrahoituksessa. Kaikkea ei voida jättää yksityisten säätiöiden varaan.

Tieto kehittää hoitoja yksilöllisemmiksi

Antti Rannikon tutkimus kohdistuu itse syöpään, sen diagnostiikkaan ja syövän käyttäytymisen ennustamiseen sekä täsmähoitoihin. Hän pyrkii ennakoimaan, miten parhaiten kohdistetaan oikeat hoidot oikeisiin potilaisiin. Tärkeää on myös selvittää, miten itse sairaus ja eri hoidot vaikuttavat sairastuneen elämänlaatuun.

”Kaikkia eturauhassyöpiä ei tarvitse hoitaa, vaan hoito täytyy yksilöidä. Eturauhassyöpä on sikäli oikukas, ettei ole olemassa yhtä tapaa, miten se käyttäytyy. Syövän lisäksi kasvaimen ympärillä oleva ’kokonaisuus’ eli potilas täytyy entistä paremmin ottaa huomioon jo diagnostisia tutkimuksia tehtäessä ja etenkin hoitoja suunniteltaessa.”

Työn kaksi puolta

Antti Rannikko innostui lääketieteestä isänsä Sakari Rannikon lääkärin ja tutkijan työtä seuratessaan. Syövän hoito tuntui heti alusta saakka mielenkiintoiselta tutkimuskohteelta. Hän tekee sekä hoitavan lääkärin että tutkijan työtä.

”Työssäni on kaksi puolta. Toinen on klinikkatyö sairaalassa lääkärinä potilaiden parissa. Se on konkreettista tekemistä, käden työtä, sillä on vaikutusta ja siinä otetaan kantaa isoihin asioihin. Toisaalta tutkimus tasapainottaa käytännön lääkärin työtä. Siinä pyrin kehittämään ja löytämään uusia asioita ja ’laatikon ulkopuolelta katselu’ on suotavaa. Toisin kuin kliinisessä työssä.”

Rannikon työssä on keskeistä pyrkiä välttämään ylihoitamista. Eturauhassyövän aktiiviseuranta on tästä hyvä esimerkki. Aikoinaan ajatusta hyväennusteisen syövän seuraamisesta, raskaiden hoitojen sijaan, pidettiin hulluna ja potilaiden elämänlaadun romahduttavana hoitona sen potilaille mahdollisesti aiheuttaman stressin takia.

”Potilaat ovat olleet tyytyväisiä, kun ei hoideta turhaan eikä se aiheuta heille stressiä.”

Antti Rannikko toivoo, että tulevaisuudessa pystyttäisiin entistä tarkemmin tunnistamaan sellaiset syövät, jotka vaativat hoitoa ja luomaan menetelmiä, joilla voidaan määritellä, miten juuri kyseistä syöpää hoidetaan. Eturauhassyövän ja muiden kiinteiden kasvainten kohdalla se on osoittautunut teknisesti hieman hankalammaksi kuin vaikkapa hematologiassa eli veritautien hoidossa ja tutkimuksessa.

”Teknologinen kehitys on nyt kuitenkin huiman paljon nopeampaa kuin vuonna 1999, jolloin aloitin nämä työt. Silloin ei ollut tällaista teknologiaa apuna. Sen vuoksi unelmoinkin, että modernin teknologian keinoin hoitojen kehitys nopeutuu, halpenee ja hoidot saadaan räätälöityä jokaiselle potilaalle tarkkana mittatilaustyönä.”

Teksti: Mirja Karlsson

Kuva: Terri Vuorinen

Tee lahjoitus tutkimukseen, joka pelastaa henkiä: www.syopasaatio.fi/lahjoita/

Paytrail käyttöehdot