Pienistä iloista täytyy pitää tiukasti kiinni

Vaikka suurin osa syöpään sairastuneista paranee, on yhä tapauksia, joiden edessä lääkärit ovat neuvottomia. Mari Lahtela kertoo nyt elämästä parantumattoman syövän kanssa.

Turkulainen Mari Lahtela istahti tammikuussa heti sädehoitojen jälkeen ystävänsä Marina Seligsonin  autoon. Ystävykset suuntasivat kohti Helsinkiä. Väsymyksestä huolimatta Mari oli päättänyt osallistua Syöpäsäätiön juhlavuoden kampanjafilmin tekoon.

Lastenhoitajana työskennellyt Mari täyttää ensi kesänä 48 vuotta.

”Toivottavasti”, hän lisää.

Hänen elämänsä muuttui kesällä 2016.

”Juhannuksen jälkeen nukuin kerran vatsallani ja tunsin, että rinnassa oli möykky. Se jäi vaivaamaan ja pian siitä otettiin näyte. Rinnastani löytyi lähes kuuden senttimetrin kokoinen kasvain”.

”En tiedä, kuinka kauan olen täällä”

Pian rintasyövän löytymisen jälkeen luusto- ja TT-kuvauksissa näkyi, että syöpä oli levinnyt keuhkoihin.

”En parane tästä koskaan, joten tämän kanssa nyt sitten eletään”, Mari Lahtela toteaa.

Shokki oli armoton, kun lääkäri soitti ja esitti pahoittelut huonoista uutisista.

”Ensimmäisenä mietin, että miten kerron tämän tyttärelleni Emilialle”, Mari muistelee.

Sinä iltana tytär tuli myöhään kotiin. Mari pyysi häntä istumaan sohvalle ja kertoi, kuinka asiat olivat.

”Äiti ethän sä kuole”? tytär kysyi.

”Sitä en voi luvata”, Mari vastasi. ”En tiedä kuinka kauan olen täällä”.

Mari on käynyt syöpähoidoissa heti syövän löytymisestä tähän päivään saakka. Aina välillä kuvauksissa on näkynyt, että syöpä on levinnyt. Silloin on vaihdettu hoitoa.

”Viime kuvauksien jälkeen lääkärini oli tyytyväinen, että syöpä ei ollut levinnyt muualle. Silti minua pelottaa, että niin käy. Nyt minulla on vielä 23 sädehoitokertaa jäljellä ja sen jälkeen menen taas kuvauksiin. Sitten tiedetään, mikä on tilanne.”

Jokainen aamu on ihme

Rankat hoidot ovat muuttaneet Mari Lahtelaa. Kun menettää terveyden, niin koko elämä menee uusiksi.

-”Kuinka löydän väsymyksen keskeltä langan uudestaan tähän elämään, kun kaikki vanha on romuttunut?” hän kysyy hiljaa.

Välillä huolettomuus kuitenkin piipahtaa elämässä.

”Ne ovat hetkiä, kun aurinko paistaa tai tapaan ystäviä. Tai lempilehti tulee kotiin. Arvostan asioita enemmän kuin ennen nyt kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä”, Mari listaa hymyillen.

Marin elämänasenne on nykyään se, että jokainen aamu on ihme.

”Vaikka tämä on vakava sairaus, on tärkeää löytää jotain pientä iloa jostain, vaikka se olisi kuinka pientä, ja pitää siitä tiukasti kiinni. Minulle metsä on rakas. Sieltä saan suunnattoman rauhan.”

 

Mari ”Mallu” Lahtela nukkui pois lähimpien ympäröimänä 25.11.2018.

 

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuva: Terri Vuorinen

 

Paytrail käyttöehdot