Vuoden 2016 Roosa nauha -suunnittelijan tunnistavat kaikki. Tuntuu, että jokainen kahvilan asiakas haluaa osansa poikkeuksellisesta valosta, joka hohtaa yhdestä maailman kovimmista rocktaiteilijoista.

Haastattelu saa odottaa vuoroaan, mutta mitäpä siitä. On mahtavaa, että tätä miestä uskaltaa lähestyä kuka vaan.

Maailmassa on paljon parannettavaa

Michaelin bändin viimeisin albumi One Man Gang julkaistiin hiljattain ja mies on juuri palannut Japanin rundilta. Nyt hän on mukana Syöpäsäätiön joulukeräyksessä, koska ”on etuoikeus ja ilo olla mukana hyvän asian puolesta”.

”Miten päättäjät ja maiden johtajat voivat yhä ajatella tuhoaseiden suunnittelua, vaikka pitäisi löytää parannuskeinoja sairauksiin!  Miten voidaan olla niin lyhytnäköisiä tähän maailman aikaan?”, Michael aloittaa.

”Me pienet ihmiset omilla teoillamme teemme tietenkin parhaamme parantaaksemme tilannetta, mutta päättäjät ja miljonäärit, joilla on oikeasti valtaa ja rahaa vaikuttaa maailman tilanteeseen ratkaisevasti, eivät jostain syystä vaan välitä tarpeeksi.

Totuuksia päin naamaa ja pelottomasti

Michael sanoo totuuksia päin naamaa ja pelottomasti, sillä rock ´n roll on taidetta, jonka suhteen hän ei tee kompromisseja:

”Olen huomannut, että hämmästyttävän monet miespuoliset rokkarit, varsinkin USA:ssa, sanovat alkaneensa soittaa rock bändissä siksi, että saisivat giltsejä…  Siis haloo…?  Eli hyvä jos kaveri osaa vähän soittaakin siinä sivussa, tyttöjen jahtaamisen lisäksi…”, Michael hämmästelee.

”Minulle taas Rock’n´Roll ja sen sanoma on vakavampi ja syvällisempi asia.  Rock on asenne ja elämäntapa, jolla voin toteuttaa itseäni ja taiteellista näkemystäni rehellisesti, suoraan sydämestä. Musiikilla, varsinkin laulujen sanoilla, voi vaikuttaa positiivisesti kollektiiviseen tietoisuuteen.  Biisien teksteissä voi kertoa totuuksia, herättää kysymyksiä, ja ravistella rakentavasti yhteiskunnan puutteellista järjestelmää ja kyseenalaistaa päättäjien ja poliitikkojen järjetöntä toimintaa.”

Tietenkin Rock on pääasiassa viihdettä ja hauskan pitoa, mutta pitääkseen hauskaa ihmisen ei Michaelin mielestä tarvitse laittaa ”aivoja narikkaan”.

”Me olemme kaikki kuitenkin loppujen lopuksi samassa veneessä ja varsinkin nyt, kun maailman tilanne on hälyttävämpi kuin koskaan, on pakkoa sanoa ja tehdä jotain asian hyväksi”, hän ajattelee.

”Jos tässä show business -hommassa on ensisijaisena päämotiivina rahan ja kuuluisuuden tavoittelu, niin juttu on aika heikolla pohjalla.  Jos luopuu vapaudestaan saadakseen turvallisuutta, ei ansaitse kumpaakaan.”

Joulua ei jätetä välistä

Michael on aina ollut jouluihminen, pienestä saakka. ”Tykkäsin olla lapsi, kun ei ollut huolen häivää. Säästin aina kuukausirahoja, että sain ostaa lahjoja koko perheelle. Oli se kiva saadakin lahjoja, mutta yleensä antajalla on paras fiilis”, mies hymyilee.

Kun 1984 joulukuussa Hanoi Rocksin rumpali Razzle kuoli, Michaelin maailma meni pirstaleiksi eikä hän tiennyt mitä tehdä. Jouluissa oli jatkossa melankolinen sävy.

Myöhemmin Manhattanilla asuessaan Michael piti huolen, että jouluna oli aina kuusi ja lahjoja.

”Kuuntelin aina Finlandian ja muutenkin Sibeliusta, vähän tippa linssissä, että kyllä on hienoa olla suomalainen. Kerran jouluaaton jälkeisenä aamuna piti lähteä Japaniin rundille. Silloinkin hankin kuusen ja lahjoja sen juurelle. Kuudelta aamulla heitin kuusen pois ja kamat kasaan – okei nyt lähdetään!”

Katujengiasenne on jäänyt pysyvästi

Michael on kiitollinen jokaisesta päivästä. ”Jokainen päivä, kun herään ja olen terveenä maan päällä, on hyvä päivä”, hän sanoo.  ”Olen hyvin pienestä onnellinen.”

Esimerkiksi katto pään päällä ei ole itsestäänselvyys, kun on aloittanut uransa asumalla Tukholman kaduilla.

”Minua ei haitannut, että olimme ensimmäiset puoli vuotta kodittomana. Oli kuitenkin se bändi. Katujengiasenne syntyi silloin ja se on jäänyt pysyvästi”.

Menestys merkitsee Michaelille kaiken jälkeen sitä, että saa tehdä taidetta omilla ehdoillaan.  ”Sen aseman olen kovalla työllä saavuttanut, eikä kukaan voi ottaa sitä minulta pois.  Kaupallinen menestys on asia erikseen, ja ihan kiva sinänsä jos tapahtuu, mutta ensin täytyy tehdä omaa juttua omilla ehdoillaan.”

Olisipa menetyksiä vähemmän

Razzlen lisäksi Michael on menettänyt muitakin läheisiä. Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen mies ajatteli, että se oli sitten siinä. Uutta elämänkumppania ei varmasti tule vastaan, koska on ihme, jos sellaisen kerrankin elämässään löytää. Toisin kävi.

”En voisi olla kiitollisempi siitä, että olen löytänyt uuden onnen nykyisen vaimoni kanssa. En ole koskaan etsinyt rakkautta, koska ei sitä väkisin etsimällä löydä.  Se löytää sinut ja tulee, jos on tullakseen. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan”.

”Jos olet niin onnekas, että löydät elämänkumppanin, niin se on parasta maailmassa. Rakkaus on vahvin viba koko universumissa. Valo voittaa aina pimeyden, siihen pitää uskoa.”

Mutta suru – mitä sen kanssa voi tehdä?

”Lähimmäisen menetys on niitä ikävimpiä ja vaikeimpia asioita elämässä. Aika auttaa jonkin verran, mutta ei surua oikeastaan mikään voi täysin poistaa. Jokainen diilaa parhaansa mukaan tilanteen kanssa”, Michael ajattelee.

”Toivoisin vaan että ihmiskunta, kaikkine nerokkaine keksintöineen, keskittyisi esimerkiksi tuhoaseiden sijasta lääketieteen kehittämiseen ja parannuskeinojen löytämiseen syövälle ja muille sairauksille, jotta voisimme elää terveempinä ja onnellisempina.  Täten maailmassa olisi myös vähemmän menetyksiä ja enemmän iloa ja valoa.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Jaakko Lukumaa

Rakas lukijamme: Tee lahjoitus syöpätutkimukselle, jotta kukaan meistä ei menettäisi läheistään syövälle. Syöpäsäätiö tukee lahjoitusvaroilla kotimaista syöpätukimusta sekä maksuttomia neuvontapalveluita.

 

Tee lahjoitus täällä >>