Nuoruudesta asti syövän kanssa kamppaillut Tiina Ratsula-Hällström on sinnikäs nainen. Hän elää tässä ja nyt. Ratsula-Hällström luottaa siihen, että lääketiede on kehittynyt ja kehittyy edelleen.

”Ensi kosketukseni syöpään sain 27-vuotiaana vuonna 1984. Kaulalta löytynyt patti ei ollutkaan kysta vaan kilpirauhassyöpä. Leikkauksen jälkeen alkoi elinikäinen Thyroxin-lääkitys. Diagnoosi oli minulle shokki. Muistan esittäneeni lääkärille yhden kysymyksen: Voinko saada lapsia? Kymmenen kuukauden kuluttua leikkauksesta olin naimisissa ja pienen tytön äiti.

Keväällä 1989 toisen tyttäreni syntymän jälkeisessä tarkastuksessa minulta löytyi kasvain, joka leikattiin. Sen epäiltiin olevan röpelöisen olomuotonsa takia pahalaatuinen. Minut valmisteltiin jo suurempaan leikkaukseen. Selvisin säikähdyksellä, koska kasvain olikin hyvälaatuinen. Leikkausta edeltävä kuukausi oli rankka. Kahden pienen lapsen äitinä huoli oli suuri.

Keväällä 2005 kohdustani löytyi taas kasvain. Näytteessä oli syöpäsoluja. Kävin läpi ison leikkauksen. Lopulta kyseessä oli hyvälaatuinen kasvain. Leikkaus meni hyvin, mutta jälkiseurauksena sain suolistolaman. Siihen annettiin antibioottia niin suuri määrä, että suoliston kanssa oli ongelmia pitkään.

Vuosi leikkauksen jälkeen solmin toisen avioliittoni.

”Erikoinen löydös”

Olen käynyt jo vuosia tarkistuttamassa rintani lääkärissä. Syyskuussa 2016 lääkäri totesi, että rinnassa oli kasvain. Se oli toinen kerta elämässäni, kun ohutneulaan ei tullutkaan oletettua nestettä. Tiesin heti mistä on kyse. Mammografia, ultra ja paksuneulanäytteet kertoivat totuuden: rintasyöpä.

Leikkauksessa poistettiin toinen rinta ja imusolmukkeita, joista kahteen syöpä oli levinnyt. Seuraava järkytys tuli siitä, kun selvisi, että kyseessä ei olekaan tavallinen, hormonaalinen rintasyöpä. Minun lajikkeeni pesiytyy yleensä suolistoon tai keuhkoihin, eikä juuri koskaan rintoihin. Lääkärit käyttivät ilmaisua ”erikoinen löydös”.

Sain keuhkosyöpäpotilaan sytostaattihoidon ja päälle sädehoidon, joka päättyi toukokuussa 2017. Viimeisimmässäkin PET-tutkimuksessa elokuussa kehoni oli puhdas. Muutama veriarvo ei ole vielä viitearvojen sisällä. Seuraava PET-tutkimus on lokakuussa.

Työ on ollut voimavara

Työskentelen 93-vuotiaassa perheyrityksessä johtotehtävissä. Roolini on tärkeä. Olen aina tehnyt pitkää päivää, koska nautin siitä. Se on ollut myös voimavarani ja pitänyt minut kiinni normaaliarjessa. Sytostaattihoitojen alettua olin koko ajan töissä. Toki olisin saanut sairauslomaa, jos se olisi katsottu tarpeelliseksi. Minun onneni, että kestin hoidot hyvin.

Syöpä pysäyttää aina. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu. Jo aikaisempien kokemusten jälkeen olen oppinut arvostamaan terveitä päiviä ja nyt vielä entistä enemmän. Olen nauttinut pienistäkin asioista.

En tee kauaskantoisia suunnitelmia. Elän tässä ja nyt. Luotan siihen, että lääketiede on kehittynyt ja kehittyy edelleen.

Nautin elämästä läheisteni, ystävieni ja erityisesti kahden lapsenlapseni kanssa. Miten paljon olenkaan nauttinut kesän golfkierroksista. Talven perinteiset golfmatkat kun jäivät väliin. Porin Ässien taistelulaulun sanat ’Periksi ei anneta milloinkaan’ sopivat kuvaamaan suhtautumistani.”

Tiina Ratsula-Hällström, Pori