Professori Caj Haglund: ”Toivoa on, kunhan jaksetaan tehdä uutterasti töitä”

Kirurgian professori Caj Haglund on poikkeuksellinen kirurgi. Kliinikkona hänellä on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia hoitamiensa potilaiden kudos- ja verinäytteitä laboratoriossa. Tämä on tutkimusryhmissä harvoin mahdollista.

Helsingin yliopiston kirurgian professori Caj Haglundille ei ollut nuorena lainkaan selvää, että hänestä tulisi tutkija. Väitöskirjan tekoon motivoi se, että väitelleenä hän voisi taistella parhaista työpaikoista.

Tutkimus nielaisi kuitenkin nuoren miehen mennessään. ”Väitöskirjaa tehdessä tutkimuskärpänen puraisi ja innostuin. Väiteltyäni aloin hyvin pian ohjaamaan väitöskirjaopiskelijoita ja viiden vuoden kuluttua sain dosentuurin”, Haglund muistelee.

Haimasyövästä 80-luvulla väitellyt Haglund on sittemmin tutkinut sekä ruuansulatuskanavan syöpiä että muita kasvaimia. Tutkimuksessan hän on keskittynyt kasvainmerkkiaineisiin, eli verestä ja kudoksista löytyviin aineisiin, jotka heijastavat kasvaimen käyttäytymistä. Tutkimuksella on myös pyritty löytämään ominaisuuksia, jotka kertovat hyötyvätkö potilaat tietyistä täsmälääkkeistä.

Leikkaussalissa herää uteliaisuus

Tutkijana Haglund on usein saanut ideansa leikkaussalista. ”Kirurgin uteliaisuus herää leikkaussalissa. Sitten laajennamme yksittäisen potilashavainnon suurempaan aineistoon ja pyrimme selvittämään sitä kautta jotakin uutta syövästä. Kysymyksenasettelu viedään siis laboratoriotasolle”, Haglund täsmentää.

Tutkimustyössä häntä on motivoinut tieteellinen uteliaisuus sekä tutkimuksen tulokset. ”Pitkän urani aikana olen nähnyt syövänhoidon tulokset ja kuinka ne hiljalleen paranevat Suomessa ja muualla maailmassa.  Niihin syöpiin, joihin ei vielä ole hoitomuotoa, voi tulevaisuudessa olla hoito kunhan vain jaksetaan tehdä uutterasti töitä”, Haglund uskoo.

”Aivan fantastisia esimerkkejä on esimerkiksi melanooman hoidosta. Tulokset ylläpitävät toivoa, että myös ruuansulatuskanavan syöpiin löytyy joskus uusia tehokkaita lääkkeitä”.

Ennustemalli auttaa arvioimaan pahanlaatuisuutta

Tuloksia on tullut Haglundin omallakin uralla. Yksi viimeisimmistä ilonaiheista liittyy väitöskirjatyöhön, jota Haglund on mukana ohjaamassa. ”Pystyimme rakentamaan ennustemallin lisämunuaisssyöpään.  Pystymme arvioimaan lisämunuaissyövän  pahanlaatuisuuden paremmin kuin maailmalla yleisesti käytetyllä luokituksella. Italialainen tutkimusryhmä testasi isommalla potilasainestolla tämän pisteytysmallin ja vahvistin sen toimivuuden. Nyt se on osa WHO:n tautiluokittelua”, Haglund iloitsee.

Unelma voi toteutua yhtäkkiä

Caj Haglundin suuri unelma tutkijana liittyy syöpään, jonka kanssa tutkimustyö aikoinaan alkoi.  ”Unelmoin, että  löytyisi lääke tai lääkeyhdistelmä, jolla voisi merkittävästi parantaa haimasyövän ennustetta”, hän sanoo.

”On mahdotonta sanoa milloin näin voisi käydä. Esimerkiksi kivessyövän parantuneet hoitotulokset eivät liittyneet mihinkään uuteen ihmelääkkeeseen, vaan löydettiin oikea yhdistelmä uusia ja vanhoja olemassaolevia lääkkeitä. Yhtäkkiä vain huomattiin, että tämä coctail pureekin tautiin. Tällainen oivallus voi tulla lyhyelläkin varoitusajalla, mutta pahimmassa tapauksessa se ei tule koskaan.”

Tutkimusrahoitus liian epävarmalla perustalla

Haglundin mukaan syöpätutkimuksen rahoituksessa on paljon parantamisen varaa. Yliopistot eikä valtio pysty takaamaan riittäävä rahoitusta, jonka varassa olisi varmaa, että tutkimus voi jatkua. ”Kun tutkija suunnittelee projektia hänen on otettava liian paljon huomioon johtaako se julkaistaviin tuloksiin ja saako sen jälkeen rahoitusta. Jos rahoitus olisi vakaammalla pohjalla, tutkija uskaltaisi paremmin testata lennokkaita ajatuksia, jotka ovat ehkä niitä, jotka johtavat suuriin havaintoihin”, Haglund toteaa.

”Yhteiskunnallinen rahoitus on vähentynyt selvästi, kun taas tutkimuksen kulut ovat lisääntyneet teknologian kehittymisen myötä. Tämä on synnyttänyt rahoitusongelman”, Haglund jatkaa. ”Tämän vuoksi säätiöitten ja yksittäisten henkilöiden merkitys on tullut tavattoman paljon tärkeämmäksi kuin ennen, sillä tutkijat ovat yhä enemmän riippuvaisia apurahoista”.

Teksti: Anu Koikkalainen

 

 

Paytrail käyttöehdot