”Joulu on taas. Se on lempijuhlani vuodessa ja monelle se tarkoittaa rauhaa ja ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa. Minulle se tarkoittaa nykyään epävarmuutta siitä, olenko joulun kotona vai sairaalassa. Epävarmuutta siitä, saanko maksettua sairaalamaksut. Epävarmuutta siitä, saanko olla koko perheeni kanssa joulun yhdessä. Viime joulun vietin sairaalassa, mutta onnekseni minun ei tarvinnut olla yksin vaan perheeni toi joulun luokseni sairaalaan.

Kun sairastuin leukemiaan yli vuosi sitten, ensimmäisenä mielessäni oli, että kuinka tästä selvitään. Kun sosiaalityöntekijä tuli tapaamaan minua seuraavalla viikolla, tajusin vasta, kuinka paljon hoito maksaa ja kuinka paljon eri hakemuksia pitää täyttää, jotta saisin minulle kuuluvat tuet. Pian eteeni tulikin kasa laskuja.

Maksukatot täyttyivät nopeasti, mutta silti sairaalapäivistä kertyy maksettavaa nopeasti, jos joutuu olemaan sairaalassa vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Olen nimittäin viimeisen vuoden sisällä viettänyt yli puolet ajasta sairaalassa ja eri lääkkeitä on paljon. Kerran yksi sytostaatti, joka kesti kaksi viikkoa, maksoi melkein 500 euroa, eikä se kuulunut Kelan korvaamiin lääkkeisiin.

500 euroa on nuoren, sairaslomalla olevan lompakosta paljon. Monesti olen joutunut hakemaan toimeentulotukea kattaakseni maksut, joita tulee välillä kohtuuttoman paljon. Kaikkea toimeentulotukikaan ei ole aina kattanut, vaan olen joutunut maksamaan laskuja ja lääkkeitä paljon itse.

Monesti olen harmitellut sitä, kuinka paljon pitää miettiä talousasioita eikä voi vain pelkästään keskittyä paranemiseen.

Kaiken tämän keskellä minut on pitänyt pinnalla perhe ja ystävät. Syöpäsäätiön antama taloudellinen tuki on myös ollut avuksi ja olen pystynyt sen avulla hankkimaan myös itsellenikin jotain. Se on todella tärkeää silloin, kun ylimääräistä rahaa ei jää paljoa omaan käyttöön pakollisten maksujen jälkeen.

Hetken huojennuksen syövän ja taloushuolien keskellä minulle on tuonut pari kuukautta sitten aloittamani tanssi, johon saan rahallista tukea Keski-Suomen Syöpäyhdistykseltä. Tanssi on ollut aina intohimoni, mutta viimeisen vuoden aikana kunto ei ole kestänyt harrastamista. Juuri kun ehdin innostua tanssista, jouduin taas melkein kuukaudeksi sairaalaan yllättäen ja sieltä olen juuri kotiutunut. Kohta tulee taas iso lasku postiluukusta… Mikä ihana joululahja.

Joululta toivon vain, että saisin olla kotona perheeni kanssa eikä minun tarvitsisi hetkeen huolehtia talousasioita. Vaikka syöpä on nakertanut osan entisestä ilosta, toivon silti joulun olevan niin iloinen ja lämmin kuin se vaan voi olla.”

Leukemiaa sairastava Milla Korpinen

Anna hetken huojennus huolista uupuneille. Lahjoita Syöpäsäätiön joulukeräykseen >>>

Bannerikuva, josta pääsee lahjoittamaan joulukeräykseen.